SODAN JÄLKEEN

Sotien jälkeen Aeron osake-enemmistö siirtyi Suomen valtiolle. Vuonna 1968 yhtiön viralliseksi nimeksi tuli Finnair. Uusien koneiden myötä yhtiö teki uusia aluevaltauksia, ja kansainvälinen reittiverkosto kasvoi kohisten.

VUODET 1946-1951

Insinööri Ståhlen jälkeen Aeron virkaatekevänä toimitusjohtajana toimi ensin C.J. Ehrnrooth, ja hänen jälkeensä Uolevi Raade. Kenraaliluutnantti Leonard Grandell nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi 14. kesäkuuta 1947.

Vuonna 1946 Aeron osake-enemmistö siirtyi Suomen valtiolle. Ylijäävän 30 prosenttia osakkeista jakoivat yksityiset osakkeenomistajat, lähinnä yritykset. Omistussuhteet ovat vielä tänäkin päivänä lähes samanlaiset.

Aeron johto organisoitiin uudelleen. 12-jäseninen (myöhemmin 18) hallintoneuvosto valitsi kuusijäsenisen johtokunnan (nykyisin hallitus), jonka puheenjohtaja oli myös yhtiön toimitusjohtaja.

DC-3:t tulevat, laivasto yhdenmukaistuu

Aeron uudeksi konetyypiksi valittiin Douglas DC-3, joita oli satamäärin saatavissa USA:n Euroopassa sijaitsevista ylijäämävarastoista. Aero teki saman valinnan kuin monet muut lentoyhtiöt, sillä sodan jälkeisessä tilanteessa DC-3 edusti nykyaikaisinta saatavissa olevaa liikennekonetta.

DC-3:t alkoivat liikennöidä toukokuussa 1947. Aero alkoi käyttää koneissaan nimeä Finnish Air Lines. Kesäkuussa alkoivat yhtiön ensimmäiset lentoemännät työskennellä DC-3:issa. Aluksi he lensivät vain Helsinki-Kemi ja Helsinki-Kuopio -reiteillä.

DC-3:ien tuloa seurasi myös laivaston yhdenmukaistuminen, sillä vuonna 1947 viimeinen Rapide myytiin ja DC-2:t poistettiin käytöstä. Kaksi Ju 52/3m:ää jatkoivat vuoteen 1949, jolloin tuli myös niiden aika väistyä.

Marraskuun 3. päivänä 1947 Aero aloitti jälleen kansainväliset lennot reitillä Helsingistä Tukholmaan. Maaliskuussa 1948 aloitettiin säännölliset lennot Kööpenhaminaan ja saman vuoden heinäkuussa Amsterdamiin.

Vuonna 1949 Aero liittyi uuteen IATAan (International Air Transport Association) ja sai lentoyhtiökoodin AY, joka on edelleen käytössä. Vuonna 1951 Aero lensi Helsingistä yhdeksään kohteeseen kotimaassa ja neljään ulkomailla.

VUODET 1952-1959

Vuosi 1952 oli merkityksellinen paitsi Aerolle, myös koko Suomelle. Helsingissä pidetyt olympialaiset lisäsivät matkustajamääriä, ja vuonna 1952 Aero kuljetti ensimmäisen kerran yli 100 000 matkustajaa vuodessa.

Kesäkuussa avattiin Helsingin lentoasema Seutulan lähistöllä. Virallisesti kenttä vihittiin käyttöön 10. heinäkuuta. Lokakuussa Aero oli siirtänyt kaikki lentonsa Malmilta Helsingin lentoasemalle.

Vaikka Aeron alun perin 21-paikkaiset DC-3:t muutettiin 26-paikkaisiksi, konetyyppi alkoi olla vanhentunut. Syyskuussa 1951 Aero tilasi kolme kaksimoottorista amerikkalaisvalmisteista Convair 340 -liikennekonetta.

Ensimmäisenä länsiyhtiönä Moskovaan

Convairissa oli nykyaikainen runkorakenne, moottorit ja järjestelmät. Siinä oli myös paineistettu matkustamo. Konetyyppi asetettiin liikenteeseen 19. huhtikuuta 1953 reitille Helsinki-Kööpenhamina-Düsseldorf. Koneet olivat aluksi 44-paikkaisia, myöhemmin paikkaluku nostettiin 52:een. Vuosina 1953-1964 Aero osti kaiken kaikkiaan kahdeksan Convair 340:tä tai sen kehittyneempää muunnosta, Convair 440 Metropolitania.

Keväällä 1953 Aero alkoi käyttää markkinoinnissa nimeä Finnair. Yhtiön viralliseksi nimeksi se tuli 25. kesäkuuta 1968.

Convairien myötä yhtiön reittikohteet lisääntyivät. Lokakuussa 1953 avattiin reitti Pariisiin ja syyskuussa 1954 Lontooseen. Moskovan-reitti avattiin 18. helmikuuta 1956. Finnair oli ensimmäinen länsiyhtiö, joka sodan jälkeen aloitti liikenteen Moskovaan.

Myös Suomessa reittikohteet lisääntyivät. Vuonna 1957 kotimaan reittiverkosto oli jo Euroopan tiheimpiä. Liikennettä hoidettiin DC-3:illa, mutta maaliskuussa 1955 matkustajaluvut edellyttivät jo Convairin väliaikaista käyttöä kotimaan reiteilläkin.

Kehitys oli niin nopeaa tässä vaiheessa, että vuonna 1956 Finnair asetti komitean tutkimaan seuraajaa Convair 440:lle. Komitea päätyi suosittamaan ranskalaista Sud SE.210 Caravelle-suihkumatkustajakonetta. Caravelle oli ensimmäinen lyhyille ja keskipitkille matkoille suunniteltu suihkumoottoreilla varustettu liikennekone.

18. tammikuuta 1958 yhtiö tilasi kolme Caravelle IA:ta toimitettavaksi keväällä 1960. Finnair oli ensimmäinen pienehkö yhtiö, joka oli siirtymässä suihkukauteen.

VUODET 1960-1968

Verrattuna Finnairin aikaisempiin konetyyppeihin Caravelle oli täysin erilainen. Sen kaksi Rolls-Royce Avon -suihkumoottoria kuljettivat konetta 800 tuntikilometrin nopeudella, ja takasivat samalla hiljaisen matkustamon.

Koneessa oli Finnairin alkuperäisessä versiossa 16 ensimmäisen luokan ja 57 turistiluokan paikkaa. Finnair oli maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka operoi suihkumatkustajakonetta kahden hengen ohjaamomiehistöllä kolmen sijasta.

Ensimmäinen Caravelle IA luovutettiin Finnairille 21. helmikuuta 1960, ja se saapui Helsinkiin päivää myöhemmin. Huhtikuun 1. päivänä Caravellet alkoivat liikennöidä reiteillä Helsinki-Kööpenhamina-Köln-Frankfurt ja Helsinki-Tukholma. Pian tämän jälkeen koneilla lennettiin jo Hampuriin, Amsterdamiin, Lontooseen ja Pariisiin. Myös Zürich ja Malmö liitettiin suihkureittiverkostoon.

Helmikuussa 1962 Finnair vastaanotti neljännen Caravellensa. Kone oli aikaisempia raskaampi Caravelle II, jossa oli edeltäjiään tehokkaammat moottorit. Kolme vanhempaa Caravellea muutettiin III:iksi vuonna 1961.

Eurooppalainen tilauslentoliikenne suihkukauteen

Neljännen Caravellen tulo lisäsi Finnairin mahdollisuuksia harjoittaa tilauslentoliikennettä. 50-luvun lopulla yhtiön toimintaa tilauslentomarkkinoilla oli rajoittanut IATAn säännös, joka kielsi jäsenyhtiöiltä seuramatkatilauslennot.

Vuonna 1961 Finnair perusti Polar-Air Oy:n tilauslentojen hoitamiseksi. Lukuun ottamatta toimitusjohtajaa ja myyntiedustajaa Polar-Airilla ei ollut omaa organisaatiota, vaan Finnair hoiti liikenteen.

Marraskuun 30. päivänä 1962 Finnair osti 27 prosenttia toisen kotimaisen lentoyhtiön, Karairin, osakkeista ja sai samalla äänienemmistön yhtiössä.

30. marraskuuta 1963 solmittu yhtiöidenvälinen yhteistyösopimus käytännöllisesti katsoen lopetti Polar-Airin toiminnan. Yhtiön nimeä tosin käytettiin Israeliin suuntautuvilla tilauslennoilla aina 70-luvun alkuun asti.

Keväällä 1962 Caravellet lensivät tilauslentosarjoja Teneriffalle, Palma de Mallorcaan ja Riminiin. Näin Finnair Polar-Airin kautta siirsi eurooppalaisen tilauslentoliikenteen suihkukauteen. Yhtiö oli yksi ensimmäisistä, jotka käyttivät suihkukalustoa Euroopan tilauslentoliikenteessä.

Aluevaltauksia Caravellen myötä

Caravellen myötä Finnair teki myös muita aluevaltauksia. Huhtikuun 21. päivänä 1961 aloitettiin suihkuliikenne Moskovaan. Ensimmäinen kotimainen Caravelle-lento tehtiin 15. joulukuuta Helsingistä Ouluun. Caravelleja vuokrattiin muille lentoyhtiöille, ja kesällä 1962 lennettiin mm. Lufthansan reittejä Frankfurtista Pariisiin.

Vuonna 1960 yhtiön toimitusjohtaja vaihtui. Kenraali Grandellin siirryttyä eläkkeelle yhtiön toimitusjohtajaksi nimitettiin ekonomi Gunnar Korhonen.

Tammikuun 1. päivänä 1964 avattiin Finnairin Ilmailuopisto. Alun perin lentäjien koulutukseen tarkoitettu opisto on vuosien varrella muodostunut opinahjoksi myös moniin lentoliikenteen maapalvelutehtäviin valmistuville oppilaille.

Heinäkuussa 1964 Finnairille luovutettiin ensimmäinen SudSE.210 Caravelle 10B3, josta yhtiö käytti nimeä Super Caravelle, ja jossa oli taloudellisemmat Pratt & Whitneyn JT8D-suihkumoottorit. Myös paikkaluku lisääntyi.

Super Caravellet aloittivat liikenteen elokuussa 1964. Ne lensivät pian Milanoon, Hampuriin, Amsterdamin, Pariisiin, Tukholmaan, Frankfurtiin, Göteborgiin, Kööpenhaminaan, Luxemburgiin, Barcelonaan ja Malagaan.

Euroopan-lennot lisääntyivät. Huhtikuun 4. päivänä 1964 oli aloitettu säännöllinen reittiliikenne Leningradiin. Vuonna 1965 reittiverkostoon liitettiin Ateena ja Dubrovnik, ja myös Brysselin-liikenne alkoi.

Vuosina 1964-1967 Finnair vastaanotti kahdeksan Super Caravellea. Yhtiön reittiliikenteestä hoidettiin vuonna 1967 suihkukoneilla 95 prosenttia.

60-luvun loppu oli rajua muutosten aikaa Finnairilla. Syksyllä 1966 valtio oli aloittanut Helsingin uuden lentoaseman rakentamisen. Lentoasema otettiin käyttöön keväällä 1969. Vuoden 1968 alussa Finnair julkisti uuden liikemerkkinsä, ja myös yhtiön nimi muuttui virallisesti Finnair Oy:ksi. Samana vuonna yhtiö kuljetti ensimmäistä kertaa miljoona matkustajaa.

VUODET 1969-1974

Tammikuun 1. päivänä 1966 Finnair avasi toimiston New Yorkissa. Marraskuussa yhtiö tilasi kaksi Douglas DC-8-62CF:ää. Kone oli nelimoottorinen, erityisen pitkille matkoille tarkoitettu matkustajakone. Normaalissa reittiversiossa se kuljetti 16 ensimmäisen luokan ja 124 turistiluokan matkustajaa.

Harppaus Atlantin yli

Finnairin ensimmäinen DC-8 saapui Helsinkiin 8. helmikuuta 1969. Se aloitti tilauslentoliikenteen 28. helmikuuta. Lennot Helsingistä Kööpenhaminan ja Amsterdamin kautta New Yorkiin alkoivat 15. toukokuuta 1969.

Toukokuussa 1970 Finnair siirtyi tietokoneaikakauteen, kun Helsingin lentoasemalla otettiin käyttöön Finnload-lähtöselvitysjärjestelmä.

Elokuun ajan erotettiin yhtiön Lontoon-reitillä osa matkustamosta tupakoimattomille matkustajille. Maaliskuusta 1972 lähtien tällaiset osastot varattiin kaikille lennoille.

70-luvun alussa Finnair investoi voimakkaasti hotelli- ja matkatoimistotoimintaan. Maaliskuussa 1972 avattiin uusi pääkonttori Mannerheimintie 102:ssa. Automaattinen paikanvarausjärjestelmä FINNRES otettiin käyttöön seuraavana vuonna.

Syyskuussa 1970 Finnair tilasi kahdeksan McDonnell Douglas DC-9-10:iä pääasiassa kotimaan liikenteeseen. Ensimmäinen koneista tuotiin Suomeen 23. tammikuuta 1971 ja liikenne aloitettiin 1. huhtikuuta.

Kotimaan uusia reittikohteita olivat Kuusamo (1972), Mikkeli ja Savonlinna (1973). Vuonna 1971 avattiin reitti Lissaboniin ja 1973 Itä-Berliiniin sekä Varsovaan.

VUODET 1975-1982

Joulukuussa 1970 Finnair tilasi kaksi laajarunkoista McDonnell Douglas DC-10-30:iä. Ensimmäinen koneista saapui Helsinkiin 4. helmikuuta 1975 ja teki kaupallisen lentonsa kymmenen päivää myöhemmin Helsingistä Las Palmasiin. Maaliskuun 27. päivänä 1975 "kymppi" aloitti Atlantin-liikenteen.

Sekä reitti- että tilauslentoliikenteessä tapahtui uusia aluevaltauksia. Marraskuussa 1976 aloitettiin liikenne Bangkokiin, jonne lennettiin talvikausina vuoteen 1982 asti. Vuonna 1977 Finnair osallistui pyhiinvaeltajien kuljettamiseen Saudi-Arabiaan.

Laivasto uudistuu jatkuvasti

Vuosina 1976-1981 Finnairille toimitettiin 12 McDonnell Douglas DC-9-51 -konetta. Ensimmäinen koneista asetettiin liikenteeseen helmikuussa 1976. Konetyypistä tuli yhtiön pääkalustoa Euroopan reiteille. Sen lisäksi sitä käytettiin kotimaassa ja tilauslennoilla.

Maaliskuun alusta 1977 Helsingin lentoaseman nimi muuttui Helsinki-Vantaan lentoasemaksi. Huhtikuussa 1977 Finnair lisäsi Pohjois-Amerikan kohteisiinsa Montrealin.

Kesäkuussa 1979 muodostetun Finnaviationin osakkeista Finnair osti 60 prosenttia. Finnaviation harjoitti tuolloin säännöllistä reittiliikennettä kolmella 17-paikkaisella Embraer Bandeirantella ja hoiti yleisilmailun huolto- ja korjaustoimintaa.

Vuonna 1980 Finnair osti kolme McDonnell Douglas DC-9-41:tä, jotka vastaanotettiin seuraavana vuonna. Vuosina 1982-83 niitä toimitettiin kolme. Koneet tulivat korvaamaan DC-9-10:iä kotimaan ja Skandinavian liikenteessä.

Huhtikuussa 1980 lopetettiin liikenne Convair Metropolitaneilla. Tilalle hankittiin kaksi Fokker F27 Friendship MK 200 -potkuriturpiinikonetta. Fokkereita käytettiin kotimaan liikenteessä.

Viimeinen Convair luovutettiin 27 vuoden käytön jälkeen Ilmailumuseoon marraskuussa 1980. Fokker F27 oli väliaikainen ratkaisu, sillä vuosina 1986-87 konetyyppi korvattiin ATR 42-200:lla. Finnair tilasi ATR:iä viisi kappaletta huhtikuussa 1982.

Uusia kohteita eri mantereilla

3. marraskuuta 1979 Finnair aloitti liikenteen Kairoon ja 3. huhtikuuta 1980 Bagdadiin. Jälkimmäinen reitti jouduttiin lopettamaan jo syyskuussa Iranin ja Irakin välisen sodan takia.

Toukokuun 16. 1981 Finnair avasi reitin Yhdysvaltain länsirannikolle, Seattleen ja Los Angelesiin. 1. marraskuuta yhtiö otti käyttöön uuden liikemiesluokkansa, Executive Classin. Vuonna 1972 toimintansa aloittanut hotelli Inter-Continental Helsinki siirtyi 26.5.1981 kokonaisuudessaan Finnairin omistukseen.

Elokuussa 1981 Finnair sai kolmannen DC-10-30 -koneen. Huhtikuussa 1982 aloitettiin lennot Ammaniin. Nämä keskeytettiin kuitenkin tammikuussa 1983 kannattamattomina.

1. huhtikuuta 1982 Finnair otti uudelleen käyttöön nimen Aero Oy. Uusi tytäryhtiö Aero Oy perustettiin hoitamaan teknisten palvelujen myyntiä sekä lentokoneiden myynti- ja vuokraustoimintaa.

VUODET 1983-1987

22. huhtikuuta 1983 Finnair aloitti välilaskuttomat lennot Helsingistä Tokioon DC-10-30-koneella, N345HC (OH-LHC), joka varustettiin lisäpolttoainetankein.

Huhtikuussa 1983 alettiin myös liikennöidä McDonnell Douglas DC-9 Super 82:lla eli MD-82:lla. Koneita oli kolme, ja ne sijoitettiin Euroopan runkoreiteille korvaamaan DC-9-51:iä.
Huhtikuussa lennettiin viimeinen säännöllinen reittilento Super Caravellella. Yhtiö käytti Caravelle-koneita 23 vuotta.

Joulupukin virallinen lentoyhtiö

Kesällä lennot Helsingistä Seattleen ja Los Angelesiin muutettiin välilaskuttomiksi vuoroiksi. Aikaisemmin reitillä liikennöitiin Helsinki-Seattle-Los Angeles v.v. Talvella aloitettiin uudelleen lennot Kairoon ja Varsovaan.

Finnair nimettiin joulupukin viralliseksi lentoyhtiöksi, "The Official Carrier of Santa Claus".

Vuonna 1985 Finnair perusti atk-osastonsa yhteyteen uuden itsenäisen tulosyksikön ATRAIMEN (Automatic Travel Information), joka tarjosi kaikki matkailualan palvelut ja tuotteet kuten hotellien ja matkatoimistojen palvelut sekä varausjärjestelmät "saman napin alta".

Espanjan viranomaiset ottivat Finnairilta pois Helsinki-Luxemburg-Malaga v.v. -reitiltä liikenneoikeudet väliltä Luxemburg-Malaga, mikä pakotti yhtiön lopettamaan koko reitin kesäaikataulukauden 1985 alusta.

Finnairin toinen välilaskuton viikkovuoro Helsingistä Tokioon käynnistyi 3. kesäkuuta 1985. Toista viikkovuoroa lennettiin viiden kuukauden ajan. Finnairin Tokion-vuoro oli Länsi-Euroopan ja Japanin välillä maailman ainoa välilaskuton lento.

Uusi sinisävyinen Finnair-ilme

Finnairin ensimmäisenä eurooppalaisena lentoyhtiönä tilaamista kahdesta MD-83-koneesta ensimmäinen saapui Suomeen 27.6.1985. Koneita käytettiin pisimmillä Euroopan ja kotimaan reittilennoilla. MD-83:en sisustukseen tuli ensimmäisenä uusi sinisävyinen Finnair-ilme, joka toteutettiin vähitellen kahden vuoden aikana myös muun lentokaluston osalta.

Toimitusjohtajaksi tuli 1.9.1985 yhtiön markkinointijohtaja Risto Ojanen. Pääjohtaja Gunnar Korhonen jatkoi päätoimisena hallituksen puheenjohtajana.

Finnair hankki kahdeksan MCDonnell Douglas -yhtymän valmistamaa 116-paikkaista MD-87 -konetta käytettäväksi pääosin Euroopan reittiliikenteessä. Koneiden toimitukset alkoivat syyskuussa 1987, ja viimeinen koneista saatiin huhtikuussa 1991.

Viikoittain Kaakkois-Aasiaan

Syksyllä 1985 ammattilentäjien koulutus siirtyi Kuopiosta Poriin. Ensimmäinen ammattilentäjän opintolinjan ansiolentäjäkoulutusjakso alkoi Porissa 29.10.1985 ja vastaavasti ensimmäinen peruskoulutusjakso kesä-heinäkuussa 1986.

Uuden Bangkok-Singapore -reitin käynnistyminen 3.12.1985 sekä Madridin ja Lissabonin suorien reittien avaaminen olivat talviaikataulukauden suurimmat uutuudet. Uuden, kerran viikossa lennettävän reitin aloittaminen Kaakkois-Aasiaan oli tullut tarpeelliseksi erityisesti Suomen ja Kaakkois-Aasian voimakkaasti lisääntyneiden kaupallisten suhteiden takia.

Tammikuussa 1986 Finnair hankki DC-10-ohjaamosimulaattorin tehostaakseen miehistöjensä koulutusta. Miljoonien markkojen hankinnan oli tehnyt tarpeelliseksi yhtiön kasvanut DC-10-lentokalusto ja lentomiehistöjen lisäys reittiliikenteen laajentuessa.

Tammikuussa allekirjoitettiin Pariisissa ranskalais-italialaisen ATR-konsortiumin kanssa ostosopimus viidestä 66-70-paikkaisesta kotimaan lyhyille reiteille tulevasta ATR-72-potkuriturbiinikoneesta.

Finnairin lentokoneteollisuuden aikansa ylpeyden aihe, MD-80-matkustamosimulaattori luovutettiin tammikuussa McDonnell Douglas -yhtymälle. MD-80-matkustamosimulaattoriin kuuluu Savonlinnassa tehty MD-80-runko-osa ja Vantaalla valmistettu pyrstökartio sekä sähkö- että paineilmalaitteisto.

DC-9-10:t hyvin ansaitulle eläkkeelle

Yksi historiallinen kausi Finnairin kotimaan lentoliikenteessä päättyi, kun DC-9-10-kone kuljetti viimeisen kerran matkustajia 31.1.1986. Finnairin kotimaan liikenteessä koneet lensivät peräti 15 vuotta. Ne olivat lyhyillä reittiväleillä käytettäväksi suunniteltuja suihkukoneita, jotka hyvillä teknisillä ominaisuuksillaan lyhensivät lentoaikoja potkurikonekauden jälkeen.

Helmikuun alusta lentoemännät ja stuertit sekä maapalvelu- ja lipunmyyntivirkailijat ottivat käyttöön uuden yhtenäisen tummansinisen virkapuvun. Virkapukujen värit oli soinnutettu Finnairin koneiden uuden sisustusilmeen kanssa.

Ensimmäinen Finnairin tilaamista viidestä ranskalais-italialaisesta ATR 42-potkuriturbiinikoneesta luovutettiin yhtiölle 13.3. Aerospatialen tehtailla Toulousessa Ranskassa. Ensimmäisen kaupallisen lentonsa kone teki 19.3.1986.

Huhtikuussa Finnair päätti hankkia kaksi laajarunkoista A300B4-konetta yhteiseurooppalaiselta lentokonevalmistajalta Airbus Industrielta. Uusia 308-paikkaisia koneita käytettiin Finnairin ja Karairin nimissä tehtävillä tilauslennoilla.

Uutispalveluja, satelliittipuhelimia ja Airbuseja

Elokuussa Finnair aloitti uutispalvelukokeilun Bangkok-Singapore -reitillään. Ensimmäisen ja bisnesluokan matkustajat saivat Kaakkois-Aasiaan päin mentäessä yhteenvedon alueen lehdissä olleista talous- ja liike-elämän uutisista. Eurooppaan tultaessa lehdistökatsauksissa oli yhteenveto Suomen ja muun Euroopan uutistapahtumista.

Lokakuussa Finnair ilmoitti hankkivansa ensimmäisenä lentoyhtiönä koko maailmassa DC-10-lentokoneisiinsa satelliittipuhelimet, joilla saattoi soittaa lentokoneesta satelliittien välityksellä minne tahansa maailmassa.

Marraskuussa hallintoneuvosto valitsi yhtiön tulevaksi pääjohtajaksi Antti Potilan, joka tuli yhtiön palvelukseen 1.3.1987 ja otti vastaan pääjohtajan tehtävät elokuun 31. päivänä 1987. Ministeri Gunnar Korhonen siirtyi eläkkeelle oltuaan yhtiön pääjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1960.

McDonnell Douglas -lentokonetehdas esitteli uusimman koneensa prototyypin, MD-87:n, jonka ensimmäinen tilaaja Finnair oli Austrian Airlinesin ohella. Kone esiteltiin julkisuudessa ensimmäistä kertaa 23.10.1986, ja ensilentonsa se teki 4.12.1986 Long Beachissä Kaliforniassa.

Ensimmäinen suomalaisen lentoyhtiön Airbus A300B4-203 laskeutui Helsinki-Vantaan lentoasemalle 12.12.1986. Viisi päivää myöhemmin laajarunkoinen konetyyppi lensi Karairin väreissä Lanzarotelle.

Maaliskuussa 1987 Finnairin toinen Airbus saapui. Maaliskuussa aloitettiin myös säännölliset reittilennot kahteen uuteen Euroopan kohteeseen, Müncheniin ja Geneveen.

Marraskuussa Finnair aloitti ensimmäisenä lentoyhtiönä maailmassa liikenteen amerikkalaisen McDonnell Douglas -yhtymän uusimmalla lentokonetyypillä, kaksimoottorisella MD-87-suihkukoneella. MD-87-kone sopi erityisesti pitkille reiteille, joilla matkustajamäärät eivät edellytä suurempien MD-80-sarjan koneiden käyttöä.

Ensimmäisenä länsieurooppalaisena suoraan Kiinaan

1988 Tammikuun 9. päivänä toinen MD-87-lentokone saapui Suomeen. Kaikkiaan MD-87-koneita oli tilattu neljä, ja lisäksi yhtiöllä oli toimitusvaraus kolmeen koneeseen.

Sopimus Finnairin liittymisestä eurooppalaiseen matkailupalvelujen jakelujärjestelmään Amadeukseen allekirjoitettiin 2. helmikuuta. Amadeus on tietokonepohjainen monikansallinen järjestelmä, jonka kautta voidaan lentopaikkavarausten lisäksi hoitaa hotellihuoneiden varauksia, juna- ja bussilippujen tilauksia, autonvuokrauksia ja erilaisten pääsylippujen varaamisia ympäri maailmaa.

Kesäkuun toisena päivänä aloitettiin suora lento Helsingistä Beijingiin (Peking). Näin aukesi ensimmäisen länsieurooppalaisen lentoyhtiön välilaskuton yhteys Euroopan ja Kiinan välillä.

Yksityiskohtaisemman selostuksen sotien jälkeisistä tapahtumista löydät täältä.