RAHOITUSRISKIEN HALLINNAN PERIAATTEET

Finnair-konsernin liiketoiminnan luonne altistaa yhtiön valuutta-, korko-, luotto- ja likviditeettiriskeille sekä lentopetrolin hintariskeille. Konsernin politiikkana on rajata näiden riskien aiheuttamaa epävarmuutta kassavirtaan, tulokseen ja omaan pääomaan.

Rahoitusriskien hallinta perustuu rahoituspolitiikkaan, jossa määritellään kullekin eri riskityypille sallitut minimi- ja maksimitasot. Rahoitusriskien hallintaa ohjaa ja valvoo rahoitusriskien ohjausryhmä. Rahoituspolitiikan ja riskienhallinnan käytännön toteutus on keskitetty emoyhtiön rahoitusosastolle.

Yhtiö käyttää valuutta-, korko- ja lentopetrolipositioiden hallinnoimisessa tilanteesta riippuen rahoituspolitiikkansa rajoissa seuraavia johdannaisinstrumenttejä: termiinejä, swappeja ja optioita. Johdannaiset määritellään niiden tekohetkellä tulevien kassavirtojen suojauksiksi (rahavirtasuojaus), sitovien ostosopimusten suojauksiksi (kiinteäehtoisen sitoumuksen käyvän arvon suojaus) tai taloudellisiksi johdannaisiksi, jotka eivät ole suojauslaskennan piirissä (taloudellinen suojaus). Finnair konsernissa toteutetaan tulevan kassavirran suojauksena (rahavirtasuojaus), IAS 39 -suojauslaskennan periaatteiden mukaisesti, kiinteäkorkoisten valuuttalainojen suojausta, lease-maksujen ja lentokoneinvestointien valuuttasuojausta sekä lentopetrolin hinta- ja valuuttariskin suojausta. Lisäksi käytetään kiinteäehtoisen sitovan ostosopimuksen käyvän arvon suojausta lentokoneinvestoinneille.

Lentotoiminnan polttoaineiden hintariski
Polttoaineen hintariski tarkoittaa sitä kassavirran ja tuloksen epävarmuutta, joka aiheutuu polttoaineen hintavaihtelusta.

Finnair suojautuu lentopetrolin hintavaihtelulta gasoil- ja lentopetrolitermiinien ja -optioiden avulla. Lentopetrolijohdannaisten kohde-etuutena käytetään Jet Fuel CIF Cargoes NWE -indeksiä, sillä Pohjois- ja Länsi Euroopan lentopetrolitoimitusten benchmark-hintaindeksiin pohjautuu noin 65 % Finnairin polttoaineen ostosopimuksista.

Reittiliikenne noudattaa lentopetrolisuojauksissaan aikahajauttamisen periaatetta. Rahoituspolitiikan mukainen suojaushorisontti on kolme vuotta. Rahoituspolitiikan mukaan suojauksia tulee lisätä kunkin vuosineljänneksen aikana siten, että Finnairin reittiliikenteen suojausaste on lähimmältä puolelta vuodelta yli 60 prosenttia ja tästä eteenpäin suojausaste laskee periodikohtaisesti. Suojauksien jaksottamisella periodikohtainen petrolikulu ei hintojen laskiessa ole yhtä alhainen kuin spot-pohjainen hinta, mutta toisaalta spot-hintojen noustessa petrolikulu nousee hitaammin.

Polttoainesuojaukset kirjataan Finnairissa kahdella eri tavalla. Ensimmäiset noin 40 prosenttiyksikköä kunkin ajanjakson ennustetusta polttoaineen kulutuksen suojauksesta käsitellään kirjanpidossa rahavirran suojauksena IAS 39 -suojauslaskennan periaatteiden mukaisesti. Rahavirran suojaukseksi IAS 39:n mukaan määriteltyjen johdannaisten käyvän arvon muutokset kirjataan suoraan omaan pääomaan sisältyvään käyvän arvon rahastoon. Omaan pääomaan kirjattu käyvän arvon muutos puretaan tulokseen samaan aikaan suojattavan erän kanssa. Suojauslaskennan ulkopuolisten suojausten - jotka eivät täytä IAS 39 - suojauslaskennan kriteerejä - käyvän arvon muutokset kirjataan liiketoiminnan muihin kuluihin juoksuaikanaan.

Reittiliikenne oli tilinpäätöshetkellä suojannut polttoaineostoistaan 75 % vuoden 2009 ensimmäiseltä kuudelta kuukaudelta ja 54 % toiselta vuosipuoliskolta. Lomaliikenne on suojannut jäljellä olevasta talvilomakauden polttoaineostoistaan 60 % ja tulevista kesälomakauden ostoista 40 %. Lomaliikenteellä ei ole tilinpäätöshetkellä aiempien vuosien kaltaisia hintaklausuuleja matkanjärjestäjien kanssa.

Tilivuonna 2008 lentotoiminnan polttoaineiden osuus suhteessa konsernin liikevaihtoon oli 24,6 %. Tilinpäätöshetkellä ennuste vuodelle 2009 on yli 22 % liikevaihdosta. Tilinpäätöshetkellä lentopetrolin markkinahinnan 10 prosentin nousu lisää - ilman suojaustoimintaa reittiliikenteen ennustetuilla lentomäärillä laskettua - vuosittaista petrolikulua arviolta 33 miljoonaa euroa. Tilinpäätöshetkellä - suojaukset huomioon ottaen - petrolin 10 prosentin nousu alentaa toiminnallista liikevoittoa noin 14 miljoonaa euroa. Vuodenvaihteen positio kuvaa hyvin vuoden keskimääräistä tilannetta.

Valuuttariski
Valuuttariski tarkoittaa sitä kassavirran ja tuloksen epävarmuutta, joka aiheutuu valuuttakurssimuutoksista. Finnairkonsernin valuuttariski syntyy lähinnä polttoaine- ja lentokoneostoista ja lentokoneiden leasing-maksuista sekä valuuttamääräisistä myyntituotoista.

Rahoituspolitiikka jakaa valuuttaposition kahteen osaan, tulosvaikutteiseen positioon ja investointipositioon. Tulosvaikutteinen positio muodostuu dollarimääräisistä polttoainehankinnoista ja leasingmaksuista, useissa eri valuutoissa tapahtuvista myyntituloista sekä myös valuuttamääräisistä rahamarkkinainvestoinneista ja lainoista. Investointipositioon kuuluvat dollarimääräiset lentokoneinvestoinnit.

Finnair noudattaa valuuttasuojauksissaan aikahajauttamisen periaatetta. Rahoituspolitiikan mukainen suojaushorisontti on kaksi vuotta. Valuuttaposition suojausaste määritellään position kokonaisriskin alentumisena käyttäen valueat-risk-menetelmää. Rahoituspolitiikan mukaan suojauksia tulee lisätä tulosvaikutteiseen positioon kunkin vuosipuoliskon aikana siten, että suojausaste on lähimmältä puolelta vuodelta yli 60 prosenttia ja tästä eteenpäin suojausaste laskee periodikohtaisesti. Lisäksi Finnair suojaa kahden vuoden ylittävää riskiä polttoainehankintojen valuuttariskin osalta (IAS 39 rahavirtasuojaus).

Investointipositioon kuuluvat kaikki valuuttamääräiset lentokoneinvestoinnit, joiden osalta on allekirjoitettu sitova hankintasopimus. Rahoituspolitiikan mukaan vähintään puolet omistetuiksi suunnitelluista investoinnista tulee suojata sitovan hankintasopimuksen allekirjoituksen jälkeen. Tulevat investointiposition suojaukset toteutetaan IAS 39 -sitovan ostosopimuksen käyvän arvon suojauksena.

Konsernin liikevaihdosta noin 68 % kertyy euroina. Tärkeimmät muut ulkomaiset myyntivaluutat ovat Ruotsin kruunu, Japanin jeni, Kiinan yuan, Yhdysvaltain dollari ja Englannin punta.

Vieraiden valuuttojen osuus konsernin operatiivisista kustannuksista on noin kolmannes. Tärkein ostovaluutta on Yhdysvaltain dollari, jonka osuus on noin 27 % kaikista operatiivisista kuluista. Merkittäviä dollarikulueriä ovat lentokoneiden leasingmaksut ja polttoainekulut. Suurimmat investoinnit, lentokoneiden ja niiden varaosien hankinta, tapahtuvat pääosin Yhdysvaltain dollareissa.

Finnair oli tilinpäätöshetkellä suojannut tulosvaikutteisista eristä 80 % vuoden 2009 ensimmäiseltä kuudelta kuukaudelta ja 62 % toiselta vuosipuoliskolta. Tilinpäätöshetkellä dollarin kymmenen prosentin vahvistuminen suhteessa euroon vaikuttaa - ilman suojaustoimintaa - negatiivisesti vuositulokseen noin 47 miljoonaa euroa. Tilinpäätöshetkellä - suojaukset huomioonottaen - dollarin kymmenen prosentin vahvistuminen heikentää tulosta noin 12 miljoonaa euroa. Edellä mainituissa herkkyysarvoissa dollaririskiin on sisällytetty myyntivaluuttoina olennaiset Kiinan yuan ja Hongkongin dollari, joiden historiallinen korrelaatio dollarin kanssa on erittäin korkea. Tilinpäätöshetken tilanne kuvaa hyvin vuoden keskimääräistä tilannetta.

Korkoriski
Korkoriski tarkoittaa sitä kassavirran ja tuloksen epävarmuutta, joka aiheutuu korkojen muutoksesta.

Finnair-konsernissa korkoriskin mittarina käytetään korkosidonnaisuusaikaa. Korkosidonnaisuusajan muokkaamiseksi käytetään tarvittaessa korkojohdannaisia. Rahoituspolitiikan mukaisesti sijoitussalkun korkosidonnaisuusajan mandaatti on 0-12 kuukautta ja korollisten velkojen 0-24 kuukautta. Tilinpäätöshetkellä sijoitussalkun korkosidonnaisuusaika oli 2 kuukautta ja korollisten velkojen 5 kuukautta. Tilinpäätöshetkellä korkojen yhden prosenttiyksikön nousu lisää vuotuista sijoitussalkun korkotuottoa noin 3 miljoonaa euroa ja lainasalkun korkokulua hieman alle 2 miljoonaa euroa. Tilinpäätöshetken tilanne kuvaa hyvin vuoden keskimääräistä tilannetta.

Luottoriski
Konserni altistuu vastapuoliriskille sijoittaessaan kassavarojaan ja käyttäessään johdannaisinstrumentteja. Luottoriskiä hallitaan tekemällä rahoituspolitiikan sallimien vastapuoliriskirajojen puitteissa sopimuksia vakavaraisten koti- ja ulkomaisten pankkien, rahoituslaitosten ja välittäjien kanssa. Rahavaroja sijoitetaan myös konservatiivisesti valittujen yritysten liikkeellelaskemiin velkakirjoihin ja yritystodistuksiin yrityskohtaisien limiittien puitteissa. Riskit yksittäisen vastapuolien kohdalla eivät näin ollen ole merkittäviä. Konsernin käypään arvoon arvostettujen lainojen arvostus johtuu täysin valuutan ja koron, ei luottoriskin muutoksista. Konsernin suurin mahdollinen luottoriskin määrä on liitteessä 23 eritellyt muut rahoitusvarat, liitteessä 24 esitetyt rahavarat, sekä liitteessä 22 eritellyt myyntisaamiset.

Likviditeettiriski
Finnair-konsernin tavoitteena on ylläpitää hyvää maksuvalmiutta. Maksuvalmius varmistetaan kassavaroilla, tililimiiteillä, likvideillä rahamarkkinasijoituksilla ja sitovilla lainalupauksilla. Lentokonehankintojen osalta yhtiön politiikkana on varmistaa rahoitus esimerkiksi lainalupauksilla viimeistään kuusi kuukautta ennen toimitusta. Konsernin pitkäaikaisten velkojen vastapuolet ovat vakavaraisia hyvämaineisia rahoituslaitoksia.

Konsernin likvidit rahoitusvarat olivat tilikauden 2008 päättyessä 392 miljoonaa euroa. Finnair Oyj:llä on kotimainen yritystodistusohjelma määrältään 100 miljoonaa euroa, joka oli tilinpäätöshetkellä käyttämättä. Lisäksi Finnairilla on 200 miljoonan euron sitova luottolimiitti, 50 miljoonan euron nostamaton lentokonerahoituslimiitti sekä 60 miljoonan dollarin luottolupaus. 200 miljoonan euron luottolimiitti sisältää finanssikovenantin, joka perustuu oikaistuun nettovelkaantumisasteeseen (adjusted gearing). Oikaistun nettovelkaantumisasteen kovenanttitaso on 175 prosenttia, tilinpäätöshetkellä tunnusluku on 63,2 %. Hallituksen määrittelemä enimmäistaso on 140 prosenttia.

Pääomarakenteen hallinta
Konsernin pääoman hallinnan pyrkimyksenä on optimaalisen pääomarakenteen avulla tukea liiketoimintaa varmistamalla normaalit toimintaedellytykset ja kasvattaa omistaja-arvoa tavoitteena paras mahdollinen tuotto. Optimaalinen pääomarakenne takaa myös pienemmät pääoman kustannukset. Pääomarakenteeseen vaikutetaan mm. osingonjaon ja osakeantien kautta. Konserni voi vaihdella ja mukauttaa osakkeenomistajille maksettujen osinkojen tai näille palautettavan pääoman määrää, tai uusien liikkeeseen laskettavien osakkeiden lukumäärää tai päättää omaisuuserien myynneistä velkojen vähentämiseksi. Finnairin osingonjakopolitiikan tavoitteena on maksaa suhdannesyklin aikana keskimäärin vähintään kolmasosa osakekohtaisesta tuloksesta osinkona.

Konsernin pääomarakenteen kehitystä seurataan jatkuvasti oikaistulla nettovelkaantumisasteella (adjusted gearing), jota laskettaessa korollinen nettovelka on jaettu oman pääoman määrällä. Nettovelkoihin sisältyvät korolliset velat vähennettyinä korollisilla saamisilla ja rahavaroilla. Konsernin oikaistu nettovelkaantumisaste oli vuoden 2008 lopussa 63,2 % (35,1).